maanantaina, huhtikuuta 9

Hölmö rakkaus

Teki nyt mieli tehdä joku ihan turhin postaus ikinä. 
Taustalla soi Scandinavian Music Group kuten otsikosta voi päätellä!
Aloitetaan siitä, mitä on viimesimpänä tapahtunu.
Mulla on tässä paras pääsiäisloma kohta takana. Kuus ihanaa päivää. ♥
Äityliini on ollu tähänasti jokayön pois kotoo, mutten oo käyttäny sitä mitenkään
hävyttömästi hyväkseni, vaikka oonkin yökyläilly siellä sun täällä. Fiksusti kuitenkin.
Eilen käytiin Sahinin ja muutaman sen kaverin (+ niiden porukoiden) kanssa kattomassa
Iron Sky. Mulle ei oikeen kolahtanu, ja tuskin hymyilin kertaakaan, vaikka komediahan siinä oli kyseessä.
Tuntu kun riemurasian käyttäjät ois koottu yhteen tekeen leffan. Ainoostaan kissakuvat puuttu.
Näin myöhemmin ehkä selittäisin sitä tympääntymistä niillä parin tunnin yöunilla, mitä nukuin ennen tonne menemistä.
Eli käyn ehkä kattoon sen paremmalla fiiliksellä myöhemmin. Sahin ja sen kaverit tykkäs.

takki jonka löysin kirpparilta 7e, kenkulit BearWearit (ihan paskat älkää ikinä ostako :D)
Tosiaan, parin tunnin yöunet oli peräisin serkun kaverilla vietetystä yöstä. Oli ihan jänskä meininki, vaikka
meinas mennä pahasti hermo välillä. Ja ne yöunet. Nukuin nojatuolissa sykkyrällä ja voitte vaan kuvitella millanen fiilis oli hartioissa, kun heräsin :D Sitä saa mitä tilaa ja sillein.

Sit ehkä vähän noin laajemmin mitä mulle kuuluu.
En jotenkin ymmärrä enään, että miks ketään hirveesti kiinnostais lukee niitä, (jojojojo oon sanonu sen jo satakertaa!) koska mun elämässä ei oo enää mitään thinspovinkkejä tai laihuuskannustusta. Runoja tykkään kirjotella silti edelleen, ja niissä nyt tulee mun henkinen tilani, ainakin välillä, esille. Siis sillon kun kirjotan itestäni.

Mulla on vähän, tai oikeestaan aika paljon sekava elämäntilanne. 
Emmä halua selittää läheskään kaikkee, mutta jotain kuitenkin.
On tosi vaikee sanoo, että mulle kuuluu tätä ja tätä, koska kaikki on jotenkin vuosien päässä kaukana solmussa.
Mun vanhemmat siis tosiaan eros jouluna, se ei oikeestaan ollu muutakun hyvä, mulle siis.
Ne itkut oli itketty jo aikapaljon aiemmin ettei noi tuu oleen ikuisesti yhdessä.
Ehkä vaan tuli joku hassu katkeruus, että se tapahtu vasta nyt, eikä vuosia aiemmin.
No joo, kuitenkin. Asutaan äitin kanssa kaksin kaksiossa Messukylässä.
Kaikkee on kuitenkin tapahtunu niin paljon aiemmin, että jotain sitä pakosti jättää omaan päähänsä. 
Siks en oo hirveen vakaa persoona edelleenkään.
Mitä joku saattokin päätellä tosta sanaleikistä pari postausta sitten, mun mielialat tai mitkä ikinä, heittelee aika komeissa suhteissa.

pipo (~12e) ja paita (~10e) verrrrkkokauppa YesStylestä , ööverkniit Cubuksesta (7,9e)


Yleensä hyvät fiilikset sijottuu päivälle, ja huonot vähän illemmalle, mutta menee ne joskus toisinkin päin. Emmä oikeen tiedä mitä tapahtuu. Yhtäkkiä saatan vihata kaikkee ja kaikkia, ja aina eniten itteeni, ja tehä kaikkee tyhmää ja sanoa tyhmiä asioita joita en tarkota. Tai sitten tuun hirveen epäluuloseks kaikkee kohtaan. Sitä, että miten paljon mun vanhemmat on valehdellu mulle, miten paljon Sahin valehtelee mulle, miten paljon mä valehtelen vai valehteleeko kukaan ollenkaan. Tai rakastaako mua kukaan, tai onko koskaan rakastanu. Mun on tosi hankalaa sisäistää että olisin jollekin tärkee. Etenkään, että olisin millään tasolla jotain muuta, kuin helposti korvattava palanen. Vähän vaikee varmaan päästä tohon lauseeseen sisään mutta se on tosi vaikee muotoilla näin hyvässä tilassa kun missä mun mieli on nyt. Toisinaan sitten on ihan loistava tunne ja hyvät välit kaikkien kanssa. Elämä hymyilee ja sillein ♥__♥

Tää pääsiäisloma on menny 90%  hyvällä fiiliksellä, ehkä siks, että oon saanu päättää melki kaikki tekemiseni oman pääni mukaan. Oon siinä määrin omapäinen, että ahdistun, jos joku rajaa mun elämää hirveesti. Mun vanhemmat on  tosi pitkään pitäny niin tiukkoja ohjia, että nykyään kun ne on niitä jo aika paljon hölläilly, niin silti oon tosi huono vastaanottaan ihan järkeviäkin rajotuksia. Tulee heti semmonen piikkinen kuori mun ympärille, jolla puolustaudun jotain turhaa vastaan, ihan kun multa yritettäis viedä jotain perusoikeuksia. 

Hohhohohoo! Tommonen puolitoppi giiinatrikoosta (9,95e), hame löytyypi seppälästä (19,95e) (oikeesti siinä oli henkselit mut ne oli liian isot mulle :| )
Hirveen paljon kaikessa on hyvääkin ja noista edellisistä kappaleista voi ehkä jäädä vähän väärä käsitys siitä mitä mun päivät oikeesti sisältää. 
Vaikka koulu onkin tosi paljon ahdistavampaa kun aiemmin, niin tykkään tosi paljon olla TYKissä. Tai että en pysty kuvitteleen, miten selviäisin missään peruslukiossa jossa ei oo kesken päivää jotain. Esimerkiks näyttämötyötä, missä saa kirjotella kohtauksia, tai tehdä näytelmä "kiinaks". Jotain myös mitä mulla ei oo ollu aiemmin ollu, on kaveriporukka. Joo, yläasteella oli tavallaan semmonen, mutten koskaan tuntenu että oisin oikeesti mitenkään kuulunu siihen, tai että ketään haittais, jos katoisin sieltä. Me tehään kaikkee tyhmää ja vähemmän tyhmää noiden kanssa. On kuitenkin kivaa, kun tuntee ettei oo yksin koulussa haahuamassa, tai että on se ainoo, jota ei kutsuta pippaloihin. 
Ylipäätänsä mun kaverisuhteet on vähän elpyny sillä kun muutettiin tänne Messukylään. On jopa aikaa nähdä ihmisiä, eikä tarvii pyytää äitiä kuskiks joka kerta. Eli jee, kaverit on kiwoi. 

Sit se ykkösparas kivoin piristävin juttu on tosi vaikeesti arvattavissa: Sahin. ♥ Purr.
Mun piti laittaa joku tyhmä postaus sillon ku meillä tuli vuosi täyteen (19.3.), mutta sitten ehkä saatoin vähän luistaa sen tekemisestä. Mun lahjaan kuulu teatteriliput, eli käytiin kattomassa Hiiriä ja Ihmisiä Tampereen teatterissa, ja sit myöhemmin tein sille sushia ihan omin pikku kätösin. Niistä tuli jopa hyviä ja molemmat tykättiin myös tuosta näytelmästä. Iskää saan kiittää lipuista kun se hommaili ne.
 Sahin taas anto mulle parhaan pleikkaripelin ikinä: Crash team racingin (apua kirjotetaakse noin?! sanon aina vaan kräshi), ja sitten se oli ostanu toisen ohjaimen sen pleikkariin että voidaan pelata kaksin. Ja hihii, MÄÄ VOITIN. Ootan vaan sitä hetkee että joskus pelataan tekkeniä! Mut joo kuitenkin, Sahin on kivajeepuspus ja korvaa mun kaikkia harrastuksia kun oon ollu niin laiska etten oo tehny mitään. 

Hihohhuuh tämäkin YesStylestä (~25e), oli pakko koska söpöin huppari ikinä ♥
Plöölölö kukaan ei lue tätä varmaan loppuun asti, kun pompin minkä kerkiän, mut jos joku lukee niin selitän vähän noita kuvia mitä tässä on! Koska tää postaus on muutenkin näin epäkuismamainen (vai onko) ja muutenkin niin outo, niin päätin nyt laittaa tähän muotibloggariviboja, eli asukuvia! Hihii, mun peruukkeja tosin ette vielä nää.

maanantaina, huhtikuuta 2

2010 Angsti-Unnan päiväkirja

Istun veden äärellä, ihailen sen etenemistä.
Tasaista, kiiruhtavaa.
Kyyneleet sekoittuu mustaan kylmyyteen

Yritän pitää kiinni,
vielä viimeiset muistot: valoheittimet silmissä
naurun hetket, kuvat. 
Kaikki liukuu ulottumattomiini.
Tahdon takaisin, takaisin tuohon paikkaan jossa synkkyys
väistyy hetkeksi.
Nyt ne loppuvat, tähän päivään.

Miten minä kadehdinkaan vastarannalla juoksevaa lasta,
vielä hetki sitten on itse samanlainen.
Musta vesi erottaa meitä ylittämättömänä.
Lapsi nauraa ja kiipeää betonia pitkin.
Minä yritän tallentaa ohikiitävää tunnetta,
 joka samalla ruokkii toivoani ja samalla murskaa minua sisältä.
Sen voima pyytää minua hyppäämään syvyyksiin, se anelee.

Kurkistan alas, vesi katsoo takaisin, pysähtymättä. 
Tunne meni jo menojaan. 
Haluan palata. 
Niin paljon haluan, että puristun taas kokoon. 
Ohi porhaltaa vene täynnä näkymättömiä matkustajia. 
He ovat tunteneet tämän saman, eri tavoin. 
He ovat jokainen kärsineet yhtä paljon.